Tampereen runoilijat: Kirsi Kunnas

Kirsi Kunnas (s. 1924) on akateemikko, runoilija, lastenkirjailija ja suomentaja. Hänen esikoisteoksensa, runokokoelma Villiomenapuu ilmestyi 1947. 1950-luvulla ilmestyneet runokokoelmat Uivat saaret, Tuuli nousee ja Vaeltanut edustavat Suomen lyriikan modernismia.

Samoihin aikoihin Kunnas ryhtyi suomentamaan englannista lastenrunoja sekä Krylovin satuja. Kokoelmallaan Tiitiäisen satupuu (1956) Kunnas uudisti suomalaista lastenlyriikkaa hyvin merkittävästi. Hanhiemon (engl. Mother Goose) nonsense-perinne oli Kunnaksen yksi lähtökohta. Modernistinen kirjallisuuskäsitys on myös Tiitiäisen satupuun taustalla.

Kunnas halusi irrottautua varhaisemman lastenrunouden ennalta-arvattavista loppusoinnuista ja opettavaisesta asenteesta. Hänen runonsa ovat täynnä kielellisiä leikkejä, huumoria ja satiiria, jotka puhuttelevat sekä aikuisia että lapsia.

Runoudessa Kunnas teki tavallaan saman kuin Tove Jansson saduissa: hän osasi suhtautua lapsiin vakavasti, vaativina lukijoina. 1980-luvulla Kirsi Kunnakselta ilmestyivät runokokoelmat Kuun kuva metsässä, Kaunis hallayö ja Valoa kaikki kätketty. Kokoelma Puut kantavat valoa (runot 1947–1986) ilmestyi vuonna 1999, ja se sisältää koko Kunnaksen siihenastisen tuotannon lukuun ottamatta lastenrunoja.

Kunnaksen runot ovat selkeitä ja kuulaita, ja niille on ominaista luonnonsymboliikka ja lähes minimalistinen kielenkäyttö.

kirsikunnas2.0

Kirsi Kunnas (Kuva: Hannu Peltonen)

Mainokset
Mainokset
%d bloggers like this: